Digitaalisen opetusteknologian trendit ovat tällä hetkellä niin monipuoliset, ettei kaikkeen edes tarvitse yrittää mukaan. Paletista voi olla käyttöön elementtejä, jotka sopivat omiin ajankäytön mahdollisuuksiin ja budjettiin.

Ehkä suurin taustamurros tai megatrendi on kestävän tulevaisuuden (ketu) ajattelun rantautuminen myös oppilaitoksiin. Ilmastokriisin kiihtymisen myötä välttämättömyydestä tulee hyve. Ketu vaikuttaa suoraan niin opetukseen kuin sen sisältöihin, työn tekemisen ja oppimisen muotoihin sekä työmatkoihin, logistiikkaan ja energiansäästöratkaisuihin.

Viime vuosina onkin yleistynyt oppilaitosten hiilijalanjälkitesti eli päästövähennyslaskelma. Siinä kartoitetaan organisaation kaikki päästöt sekä energiankulutus rakennuksista tapahtumiin ja työmatkoista jätteisiin (SYKLI.fi ja Arene.fi). Tulosten perusteella arvioidaan, mitkä toimenpiteet ovat vaikkapa nopeimmin vaikuttavimpia ja edullisimpia, ja toimenpiteet priorisoidaan lähivuosille.

Laskelman tuloksia voidaan hyödyntää monipuolisesti opetuksessa materiaaleina. Voidaan käyttää raakadataa, tuloksia ja havaintoja joko ryhmätöihin tai keskusteluun.

Kestävän tulevaisuuden tavoitteet taas ohjaa osaltaan opetusteknologisia ratkaisuja: hankitaanko kiertotaloutta tukevia laitteita, ovatko pilvipalvelut energiasyöppöjä tai hankkiiko oppilaitos aurinkopaneeleja ja hyödyntää niitä myös opetuksessa.

Digitaalisuus itsessään ei ole välttämättä ympäristöystävällistä. Esimerkiksi tekoälyjen epäonnistunut kouluttaminen tuhlaa valtavasti energiaa turhaan. Toisaalta, monet opetusteknologian nykytrendit ovat digitaalisia, koska niiden avulla voidaan tehdä asioita mielekkäämmin ja tehokkaammin sekä vapauttaa aikaa tärkeämpiin tehtäviin.

Tämänhetkiset trendit kietoutuvat vielä epämääräisen Web 3.0 – eli semanttisen webin käsitteen ympärille. Www-selaimen keksijän Tim Berners-Leen ja W3C:n mukaan “Semanttinen web tarjoaa yleisen kehysympäristön, joka mahdollistaa datan jakamisen ja uudelleenkäyttämisen yli sovellus-, yritys- ja yhteisörajojen”.

Hieman yksinkertaistettuna dataa voidaan yhdistellä, kierrättää, jalostaa ja rikastaa yhä helpommin eri verkkopalveluiden välillä automaattisesti. Enää ei tarvita ohjelmointiosaamista aiempaan verrattuna. Dataa yhdistämällä saadaan uutta informaatiota, nettipalvelut räätälöityvät käyttäjille ja palveluita, kuten oppimisympäristöjä, voidaan kehittää oppimisanalytiikan avulla.

Web 3.0 -kehityksen ytimessä ovat esimerkiksi chattibotit ja algoritmit sekä robotiikka, oppimisanalytiikka, verkkopalveluiden avoimet rajapinnat (API) ja data sekä adaptiiviset oppimisympäristöt. Kullakin näillä on oma roolinsa eri tilanteissa.

Oppilaitokselta aletaankin kaivata kyvykkyyttä arvioida eri välineitä ja niiden soveltuvuutta. Osa kyvykkyystaitoja onkin löytää tietoa ja kokemuksia netin keskusteluryhmistä, kollegoilta, tapahtumista, raporteista ja nettiarvioinneista.

Tässä kohden moni oppilaitoksen työntekijä saattaa huokaista: ei ole aikaa tällaiseen. Yhtenä ratkaisuna on käyttää kotimaista opetusalan valmisalustojen kirjoa, kuten Howspace, Seppo ja ThingLink. Ne toki maksavat, mutta alkuvaiheen käytön voi rahoittaa hankkeella. Alustoilla on yleensä myös aktiivinen käyttäjäyhteisö, joilta voi kysyä perusasioita, tai pyytää demon, jolloin aikaa arviointiin kuluu vähemmän.

Lisäksi alustat ovat skaalautuvia eikä isoja budjetointeja tarvitse miettiä heti. Välinettä voi testata pienellä oppija- ja kollegaporukalla ja palveluun voi liittää asteittain koko oppilaitoksen.

Keskustelevat käyttöliittymät ovat joukko teknologioita, joiden ydin on ihmisen ja koneen vuorovaikutuksessa. Näitä ovat esimerkiksi chattibotit ja pienet sosiaaliset robotit, joiden kanssa voi harjoitella vaikkapa kieltenoppimista ja työharjoittelun vuorovaikutustilanteita.

Tekoälyt ja algoritmit ovat keskeinen osa Web 3.0:aa. Valmisratkaisujen käyttöönotto ja ylläpito on silti edelleen aikaavievää ja kallista. Näköpiirissä on kuitenkin kaksi vaihtoehtoa algoritmeista kiinnostuneille.

Valtiovarainministeriön tekoäly-ohjelma AuroraAI:n tavoitteena on luoda kansallinen julkissektorin chattibotti-verkosto. Se tarjoaisi sekä tiedonhakua että asiointia niin valtion kuin kunnan organisaatioille.

Yksittäinen oppilaitos voi liittyä AuroraAI-verkostoon, jos oma kunta on liittynyt. Tällöin tarjoutuu helposti saataville valtavat suomalaiset tietovarannot, joita voi käyttää opetuksessakin.

Toisena tapana on avoimen lähdekoodin Rasa, jota myös AuroraAI-verkosto suunnittelee chattibottien alustaksi. Rasa edellyttää ohjelmoijaa, mutta sen avulla oppilaitos saa täysin räätälöivän tekoälyn kaupallisia tuotteita edullisemmin.

Mobiliteetti on kasvava trendi ja arkikäyttö on jo arviolta jo kuudenkymmenen prosentin luokkaa kaikesta netinkäytöstä. Läppäreillä ja isoilla näytöillä on toki edelleen käyttötilanteensa.

Käytännössä esimerkiksi oppimateriaalien on hyvä skaalautua mobiililaitteille. Kokonaisuuksia on työläämpi hahmottaa pieneltä näytöltä. Toisaalta mobiliteetti mahdollistaa rikkaamman opetuksen ja vuorovaikutuksen, kuten kuvien, piirrosten ja ääninäytteiden lähettämisen sekä osallistavien äppien käytön kuten Mentimeter.

Netin yhteistyöskentelytilat kehittyvät ripeästi, osin koronan myötä. Niitä käytetään työyhteisöissä, mutta kasvavassa määrin myös opetuksessa. Esimerkkeinä Flinga, Howspace, Miro, Mural ja Padlet. Osa näistä on maksuttomia peruskäytössä.

Yksi keskeisimmistä opetusteknologian trendeistä on edellämainittujen teknologioiden luova yhdistely toisiinsa ja olemassaolevaan. Digitaalisuus on kuin muovailuvahaa. Sovelluksia voi hankkia valmiina ja niitä voi yhdistellä toisiinsa Web 3.0:n hengessä APIen avulla. Esimerkkinä kännyn Google Fit -sovellus lähettää botille keräämänsä päivän aktiviteettitiedot. Botti hakee myös merkinnät opiskelu- tai työkalenterista.

Sitten botti katsoo, kuinka paljon aikaa kului päivän aktiviteetteihin, ja ehdottaa huomiselle kalenteriin sopivia aikoja ja liikuntatavoitetta. Botti voi myös katsoa viimeaikaisia aktiviteetteja, ja ehdottaa tiettyä aktiviteettia.

Digitaalisen opetusteknologian rajana on oikeastaan vai mielikuvitus – sekä GDPR eli tietosuoja. Jälkimmäisen rooli korostuu sitä enemmän, mitä pidemmälle digitalisaatiossa edetään.

Oppilaitoksilta aletaan kaivata myös oppimisanalytiikan ja algoritmien etiikkaa sekä kaikkien asianosaisten äänen kuulemista kehittämistyössä ja digipalveluiden käyttöönotossa. Digitaalisuus tuo näkyväksi ja pohdiskeluun myös arvot – miten ne huomioidaan digiarjessa?

Kirjoittaja
Kari A. Hintikka

Kuva
Image by pch.vector on Freepik

Vieraskynä julkaistu ensimmäisen kerran SeOppi-lehdessä 1/22