Hybridiopetuksen ja -työskentelyn taidot ja tavat
Hybridiopetuksen ja -työskentelyn taidot ja tavat -hanke järjestää webinaarin 31.5.2022 klo 14-15.
Tule kuulemaan, miten nykyteknologian avulla ammatillisen koulutuksen lähipäivä voidaan järjestää suoraan työpaikalta etäyhteyksillä.
Linkki webinaariin lähetetään ilmoittautuneille viikolla 21.
Hybridiopetuksen ja -työskentelyn taidot ja tavat -hanke esittäytyy HAMK Beat -blogissa julkaistussa artikkelissa Hybridisti ja joustavasti – uusia toteutusmalleja korkeakoulutukseen
. Artikkeli on julkaistu 14.3.2022.
Artikkelin kirjoittajat:
Jaana Kullaslahti, korkeakoulupedagogiikan asiantuntija HAMK EDU
Merja Saarela, tutkijayliopettaja HAMK SMART
Tarjaleena Tuukkanen, lehtori LeaD Team
Hämeen ammattikorkeakoulun kokoama infograafi avaa erilaisia hybridityöskentelyn malleja.
Lähityöskentely
Henkilöt työskentelevät samanaikaisesti samassa paikassa. Kaikenlainen vuorovaikutus, yhdessä tekeminen ja työn organisointi on mandollista.
Etätyöskentely
Henkilöt työskentelevät itsenäisesti tai ryhmässä saman- tai eriaikaisesti. Vuorovaikutus ja yhteinen työskentely tapahtuu teknologiaa hyödyntäen.
Monimuototyöskentely
Lähi- ja etätyöskentely vuorottelevat sovitusti. Vuorovaikutus tapahtuu saman- ja eriaikaisesti teknologiaa hyödyntäen.
Hyflex
Henkilö valitsee viikoittain tai teemoittain itselleen sopivimman yhdistelmän tarjolla olevista vaihtoehdoista. Vaihtoehdot toteutuvat samanaikaisesti.
Tekijät: Jaana Kullaslahti, Merja Saarela, Tarjaleena Tuukkanen
Viime aikoina hybridi-sana on tullut vastaan yhä useammin. Puhutaan hybridiautoista, hybridityöstä, hybridivaikuttamisesta, hybridikokouksista ja varmasti monesta muusta hybridi-alkuisesta asiasta, josta en ole vielä kuullutkaan. Selkeä muotisana siis, joten se on löytänyt tiensä myös opetuksen pariin. Puhutaan paljon hybridiopetuksesta ja hybrideistä opetustoteutuksista, mutta mitä hybridi oikeasti opetuksessa tarkoittaa?
Jouduin kaivamaan sanakirjasta määritelmän sanalle hybridi ja luin, että se tarkoittaa yhden tai useamman asian risteymää tai sekoitusta. Suomalaisessa opetuksessa hybridiin näyttäisi liittyvän melko yleisen käsityksen mukaan kontaktiopetus ja jokin etä-/digiulottuvuus. Suomessa hybridiopetustilanteella käsitetään melko yleisesti samanaikaisopetusta, jossa osa oppilaista on läsnä ja osa mukana verkon välityksellä.
Tällaisia samanaikaisopetuksen hybridimuotoja voivat olla esimerkiksi:
Luento-opetus
Opettajavetoisessa opetustilanteessa opettaja käy läpi sisältöjä vahvistaen tietoperustaa, näyttää mediaa tietokoneella ja fasilitoi keskustelua aiheesta. Tilanteessa vuorovaikutus lähi- ja etäosallistujien välillä on vähäistä ja opettaja rytmittää keskustelua. Keskustelua saattaa kuitenkin syntyä chatissa myös fasilitoidun keskustelun ulkopuolella.
Osaamisen näyttäminen
Usein opintojakson lopussa toteutettava tilaisuus, jossa opiskelijat esittelevät opintoon liittyvän projektin tai tiimityön tulokset. → esitys tietokoneelta
Vierailevat asiantuntijat ja työelämäedustajat
Vierailevan osallistujan tuominen tunnille verkon välityksellä.
Työpajatyöskentely
Opettaja alustaa ryhmätyön aiheen, fasilitoi ryhmätyöskentelyä ja lopuksi vetää työpajan tulokset yhteen. Opiskelijat saattavat esitellä ryhmätyön tuloksia työpajan aikana. Pienryhmän voi muodostaa kahdella tapaa: etänä osallistuvat opiskelijat muodostavat oman ryhmän / omat ryhmät tai paikalla olevat opiskelijat käyttävät läppäreitä ja ottavat etäopiskelijat mukaan pienryhmiin.
Hands On / Käytännön harjoittelu / Simulaatiot
Opettaja demonstroi työtavan tai prosessin tai esittelee muuten tunnin aiheen, jonka jälkeen opiskelijat harjoittelevat itsenäisesti, opettajan tukemana. → esitys tietokoneelta
Samanaikaisopetus hybridisti toteutettuna vaatii opettajalta vahvaa tuntemusta teknisistä ratkaisuista ja korkeaa teknisen minäpystyvyyden tunnetta. Tekniikoita ja teknologioita ei tarvitse olla paljoa käytössä, mutta ne joita käyttää on hyvä tuntea läpikotaisin, jotta pystyy reagoimaan muuttuviin opetustilanteisiin ja mahdollisiin haasteisiin. Samanaikaisuus vaatii opettajalta / ohjaajalta myös vahvaa pedagogista suunnittelua (esim. tavoitteiden näkyväksi tekemistä, osallistumistilanteiden ja -kohtien suunnittelua, oppimistilanteen rytmitystä ja tauotusta, hyvää ohjeistusta).
Samanaikaisopetus voi tuntua opettajasta ja oppijasta kuormittavalta, koska huomio hajaantuu moneen eri kohteeseen, kuten asian opettamiseen tai oppimiseen, materiaalin jakamiseen ja siihen perehtymiseen, ohjeistamiseen ja ohjeiden sisäistämiseen, chatin seuraamiseen ja vuorovaikutukseen etänä ja läsnä.
Ratkaisuksi opettajan näkökulmasta on esitetty pariopettajuutta ja jaettua vastuuta, jolloin toinen opettaja ohjaa etäilijät ja toinen lähioppijat, toinen opettamisen ja toinen tekniikan. Vastuunjakomalleja voi olla varmasti muitakin.
Samanaikaisopetus on kuitenkin vain yksi hybriopetuksen malli. Hybridiopetuksen kontekstissa puhutaan myös rikastetun verkko-oppimisen käsitteestä, monimuoto-opiskelusta, joustavista oppimispoluista, monipaikkaisista oppimismahdollisuuksista, jne.
Kokonaisuudessaan vaikuttaa siltä, että hybridiopetuksen ja hybridisti järjestettävien oppimistilantilanteiden saralla on vielä paljon selvitettävää niin hybridiopetuksen toteuttamisen mallien, opetuksen suunnittelun, hyvien käytänteiden, pedagogiseen soveltamisen ja teknisten valintojenkin osalta. Oman mausteensa soppaan tuovat uudet teknologiat, jotka mahdollistavat virtuaaliset, 3D-maailmaan nojaavat immersiiviset oppimiskokemukset.
Tässä hankkeessa olemme onnekkaita, kun saamme lähteä tutkimaan, kehittämään ja jalostamaan hybrideitä oppimisen ja työskentelyn tapoja. Kertyneet opit ja havainnot kokoamme avoimeen koulutuspakkiin. Koulutuspakin sisällöissä huomioimme mm. koulutuksen tulevaisuuden trendit, opetuksen saavutettavuuden, laadukkaan hybriditoteutuksen osaamisen lähtökohdat, oppimis- ja opetusprosessin suunnittelun, pedagogiset ratkaisut, vuorovaikutteisuuden ja yhteisöllisyyden tukemisen sekä käytännön toteutuksen ja siihen liittyvät tekniset valinnat. Tavoitteemme on kehittää hyviä käytänteitä ja testattuja ratkaisuja hybridiopetuksen sekä hybridityöskentelyn tarpeisiin.
Teksti: Piia Keihäs, Suomen eOppimiskeskus ry
Saavutettavuudella tarkoitetaan yleisesti sitä, että verkkosivut ja muut digitaaliset sisällöt ovat kaikkien käytettävissä riippumatta henkilön fyysisistä, henkisistä tai muista rajoitteista. Tällöin verkkopalvelua tai sisältöä voidaan käyttää mahdollisimman monella erilaisella päätelaitteella ja verkkoselaimella, sekä tarvittaessa myös apuvälineiden avulla. Saavutettavan palvelun on oltava myös sisällöllisesti ymmärrettävä ja helposti omaksuttava.
Saavutettavuudesta on säädetty EU-tasoinen direktiivi (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/2102 julkisen sektorin elinten verkkosivustojen ja mobiilisovellusten saavutettavuudesta), joka koskee julkisen sektorin verkkopalveluita sekä osaa yksityisen sektorin yrityksistä. Suomessa direktiivi on täytäntöönpantu lailla digitaalisten palvelujen tarjoamisesta 306/2019 (digipalvelulaki). “Saavutettavuusdirektiivin avulla pyritään parantamaan verkkopalveluita tekemällä niistä havaittavia, hallittavia, ymmärrettäviä ja toimintavarmoja.”
Saavutettavuudella tarkoitetaan yhtäältä lainsäädännössä määriteltyjä edellytyksiä verkkopalveluiden toiminnalle ja niihin kytkeytyviä velvoitteita ja toisaalta laajemmalti lainsäädännön ulkopuolisessa kontekstissa ymmärrettynä digitaalisten palveluiden käytön mahdollistamista kaikille käyttäjille soveltuvan muotoilun (Universal Design, UD) avulla.
Digipalvelulaissa saavutettavuudella tarkoitetaan “periaatteita ja tekniikoita, joita on noudatettava digitaalisten palvelujen suunnittelussa, kehittämisessä, ylläpidossa ja päivittämisessä, jotta ne olisivat paremmin käyttäjien, erityisesti vammaisten henkilöiden, saavutettavissa;”
Tämän lisäksi saavutettavuus laajemmin tarkoittaa sitä, että palvelut ja niiden sisältö suunnitellaan kaikille sopivaksi. Tavoiteena on ottaa huomioon erilaiset käyttäjät ja toteuttaa yksi palvelu, jota kaikki voivat hyödyntää. Saavutettava verkkopalvelu on lähdekoodiltaan virheetöntä ja loogista sekä standardien ja ohjeistusten mukainen.
Saavutettavuustyö on pitkäjänteistä digipalvelujen parantamista, uudenlaista ajattelutapaa ja yhteistyötä, jossa voittajia ovat sekä toimijat että käyttäjät. Saavutettavuus tuo digipalvelujen ääreen myös uusia asiakkaita eli heitä, joille digipalvelujen käyttö on aiemmin ollut vaikeaa tai mahdotonta. Lisäksi hakukoneet löytävät tiedon paremmin saavutettavilta sivulta.
Saavutettavuus voidaan yleisellä tasolla jakaa kahteen osaan. Tekninen saavutettavuus tarkoittaa hyvää teknistä tasoa ja takaa sivustojen toimivuuden myös apuvälineillä ja -ohjelmistoilla. Kognitiivinen/ pedagoginen saavutettavuus taas on sivustojen ja palveluiden helppokäyttöisyyttä ja ymmärrettävyyttä sekä oppimista tukevaa ulottuvuutta. Siinä missä lainsäädännön vaatimukset asettavat palveluille teknisiä edellytyksiä kognitiivinen ja erityisesti pedagoginen saavutettavuus pyrkii opetuksen moninaisuuden edistämiseen.
Suomessa on tällä hetkellä noin miljoona ihmistä, joille digitaalinen saavutettavuus aiheuttaa haasteita, joten kehitystä tarvitaan. Tässä hankkeessa kehitämme hybridiopetukseen ja -työhön soveltuvia toimintatapoja, jotka ovat saavutettavia kaikille käyttäjäryhmille. Tämän työn tueksi olemme avanneet opetusteknologian saavutettavuuteen liittyvän kyselyn, jonka avulla kartoitamme saavutettavuuteen liittyvää osaamista, tietoa ja asenteita suomalaisissa opetusteknologiayrityksissä. Kyselyn vastauksia hyödynnetään hankkeen koulutusmateriaalin suunnittelussa. Kyselyn toteuttaa Suomen eOppimiskeskus ry.
Tervetuloa mukaan jakamaan näkemyksiä ja kokemuksia saavutettavuustyöstä!
https://www.eduskunta.fi/FI/naineduskuntatoimii/kirjasto/aineistot/kotimainen_oikeus/LATI/Sivut/saavutettavuusdirektiivi.aspx#uutiset. Vierailtu 10.11.2021.
Hybridiopetuksen ja -työskentelyn taidot ja tavat -hanke oli mukana marraskuussa ilmestyneessa SeOppi 1/2021 -lehdessä:
#HOThybridi 