Avainsana-arkisto: SeOppi-lehti

HyFlex-toteutusten muotoilun haasteet ja mahdollisuudet

Artikkelit, Julkaisut, , ,

Pandemia ja pandemian jälkeinen opintoihin paluu on ravistellut korkeakouluopetusta ja pakottanut kehittämään toteutusvaihtoehtojen joustavuutta. Ajasta ja paikasta riippumattoman joustavan opiskelun ja työskentelykulttuurin uusi murros on Razzettin (2022) mukaan väistämätöntä. Tarve joustaville työskentely- ja oppimismahdollisuuksille on kasvanut rajusti. Hybridisti työskentelyn aito mahdollistaminen edellyttää määrätietoista kulttuurin uudelleen muotoilua, uudenlaisesta ajattelutapaa suhteessa työskentelynormeihin, kontrollointiin ja joustavuuteen. Opiskelun, työelämän ja muun elämän välinen toisiinsa integroituminen on peruuttamatonta. Opiskelijoiden erilaisuuden ja erilaisten elämäntilanteiden huomioimisella koulutustarjonnan suunnittelussa, ja hybridien toteutusvaihtoehtojen käyttäjälähtöisellä muotoilulla luodaan perustaa opiskelijoiden yhdenvertaisille ja onnistuneille oppimiskokemuksille.

Ihmisiä istumassa luokkahuoneessa selkä kameraan. Takaseinällä iso näyttö, jossa on diaesitys menossa.

Koulutuksessa on viimeisten vuosien aikana kokeiltu ja kehitetty erilaisia joustavia opetuksen ja työskentelyn malleja. Käytännössä on yhdistetty toimintatapoja tai ominaisuuksia, jotka aiemmin eivät ole kuuluneet yhteen. Tällaisia toteutuksia kutsumme hybriditoteutuksiksi. Opiskeluryhmä on samanaikaisesti sekä fyysisesti että etänä läsnä. Vakiintuneessa monimuotototeutuksessa sen sijaan opiskeluryhmän lähi- ja etäjaksot vuorottelevat. Hybrid Flexible (HyFlex) toteutuksessa opiskelija voi joustavasti valita, esimerkiksi viikoittain tai teemoittain, osallistuuko hän opetukseen samanaikaisesti fyysisesti tai etänä läsnä vai eriaikaisesti etänä (Beatty 2019).

Joustavampien toteutusten yhteinen kehittämistyö on nostanut esiin sekä vahvuuksia että haasteita. Vahvuuksina on raportoitu joustavuus, jossa yhdistyy eri toteutusmuotojen hyvät puolet ja opiskelijan mahdollisuudet valita. Joustavat valinnan mahdollisuudet vähentävät keskeyttämisiä ja tukevat opintojen jatkumista myös muuttuvissa elämäntilanteissa. Oppimistuloksissa ei ole todettu eroja eri toteutusmuotojen välillä. Joustavuus on sen sijaan rikastanut oppimismahdollisuuksia ja laajentanut hyödynnettävissä olevia avoimia oppimisympäristöjä sekä mahdollistanut ulkopuolisten asiantuntijoiden opetukseen osallistumisen.

Takaapäin kuvattu nainen katsomassa ohjeita, miten pöytiä on mahdollista järjestellä luokkahuoneessa.

Joustavien ja yhdenvertaisten toteutusten suunnittelun tueksi on kehitetty erilaisia tukimuotoja, kuten hybridiopetuksen digipedagogiset työpajat, teknisesti saavutettavat oppimisalustat, avustavan teknologian ratkaisut, videoiden tekstityspalvelut. Kehittämistyö vaatii pitkäjänteistä yhteissuunnittelua ja paljon ennakkovalmistelua. Muutostarpeet realisoituvat pedagogisissa muotoiluratkaisuissa, teknologian käyttöönotossa ja tilaratkaisuissa. Osa opettajista kokee olevansa valmis uudenlaiseen orkestrointiin, mutta toisia tällaiset toteutukset kuormittavat. Haasteiksi HyFlex-toteutuksissa on todettu opiskelijoiden yhdenvertaisen oppimiskokemuksen suunnittelu, osallistavan vuorovaikutuksen mahdollistaminen, sosio-emotionaalisen yhteenkuuluvuuden ja läsnäolon kokemuksen tuottaminen. HyFlex-toteutuksissa, joiden muotoilussa hyödynnetään Universal Design for Learning (UDL) -periaatteita, joustavuus ja mahdollisuus valintojen tekemiseen sisältävät yhdenvertaiseen oppimiseen sitoutumista (Engagement), sisällön ymmärtämistä ja vuorovaikutukseen osallistumista (Representation) sekä osaamisen ilmaisemista (Action and expression) vahvistavia tekijöitä (About Universal Design for Learning).

Hybridiopetuksen ja -työskentelyn taidot ja tavat -hankkeessa keskitymme HyFlex-toteutuksissa tarvittavan digipedagogisen osaamisen kehittämiseen. HAMK:ssa keskeiset kehittämiskohteet ovat 1) vuorovaikutuksen monipuolistaminen, 2) läsnäolon kokemuksen lisääminen, 3) oppimisen rikastaminen, 4) UDL-viitekehyksen soveltaminen ja 5) kierrättäminen. Kehittämiskohteisiin tuotamme iteroituja ratkaisuja pilotoimalla HyFlex-toteutusten muotoilua hybridikoulutuksen test bedeissä. Sovellamme muotoiluun mm. Razzettin (2022) jäsentämiä hybridikulttuurin kehittämisperiaatteita sekä joustavia hybridityöskentelyn muotoja, jotka on jäsennetty itsenäisen (Me Time) vs. yhdessä (We Time) työskentelyn ulottuvuuden, ja syvätyöskentelyn (Deep Work) vs. pinnallisen työskentelyn (Shallow Work) ulottuvuuden kautta.

Toteutamme ITK-päivien yhteydessä aiheestamme webinaarin 27.9.2022 klo 14-15 ja osallistavan toimintasession 6.10.2022 klo 12.45-14.00, Aulangolla salissa 35. Toimintasessiossa tarkastellaan, millaisina HyFlex-mallilla suunnitellun opetuksen haasteet näyttäytyvät opiskelijan ja opettajan näkökulmista. Alustamme UDL-viitekehyksen tarjoamista ratkaisuista ja osallistamme myös kuulijat jakamaan testattuja hyviä joustavan opetuksen käytänteitä.

Lähteet:

CAST: About Universal Design for Learning. https://www.cast.org/impact/universal-design-for-learning-udl
Beatty, B. J. (2019). Hybrid-Flexible Course Design: Implementing Student-Centered Hybrid Classes. EdTech Books. https://edtechbooks.org/hyflex
Razzetti, G. 2022. Remote not distant. Librationist Press.

Kirjoittajat
Merja Saarela ja Jaana Kullaslahti, HAMK Hämeen ammattikorkeakoulu

Kuvat
Eeva Niemelä ja Merja Saarela, HAMK Hämeen ammattikorkeakoulu

Artikkeli julkaistu ensimmäisen kerran SeOppi-lehdessä 1/22

Oppiminen kuuluu kaikille – saavutettavuuskyselyn tuloksia

Artikkelit, Julkaisut, ,

Toteutimme keväällä 2022 saavutettavuuskyselyn opetusteknologioita kehittäville organisaatioille. Kyselyllä kartoitettiin, miten saavutettavuus on huomioitu teknologiaratkaisuissa sekä organisaatioiden saavutettavuusasenteita. Kyselyyn vastasi 16 organisaatiota.

Saavutettavuudella tarkoitetaan yleisesti sitä, että verkkosivut ja muut digitaaliset sisällöt ovat kaikkien käytettävissä riippumatta henkilön fyysisistä, henkisistä tai muista rajoitteista. Tällöin verkkopalvelua tai sisältöä voidaan käyttää monella erilaisella päätelaitteella ja verkkoselaimella, sekä tarvittaessa myös apuvälineiden avulla. Saavutettava palvelu on myös sisällöllisesti ymmärrettävä ja helposti omaksuttava.

Kyselymme mukaan saavutettavuus huomioidaan organisaatioissa vaihtelevasti. Osassa saavutettavuusvaatimukset pidettiin AA-tasolla, kun taas osassa oli keskitytty vain joihinkin saavutettavuuden osa-alueisiin. Osalla organisaatioista oli tarkat suunnitelmat saavutettavuuden suhteen ja he käyttivät ulkopuolista apua saavutettavuuden toteuttamisessa. Reilusti yli puolet vastaajaorganisaatioista kertoi pilotoineensa tuotteensa saavutettavuutta aitojen käyttäjien kanssa. Saman verran kertoi tuotteensa olevan saavutettavuusarvioitu. Enemmistö oli kerännyt palautetta tuotteensa saavutettavuudesta.

Saavutettavuustyö on siis pitkäjänteistä digipalvelujen parantamista, uudenlaista ajattelutapaa ja yhteistyötä, jossa voittajia ovat sekä toimijat että käyttäjät. Työ tuskin tulee koskaan kokonaan valmiiksi, kehitettävää löytyy aina. Siksi onkin tärkeää päästä alkuun ja saavutettavuuspalautteen kerääminen, saavutettavuustestaus sekä saavutettavuuden suunnittelu ovat hyviä lähtökohtia.

Hiukan yli puolet kyselymme vastaajista koki saavutettavuuden jonkin verran merkitykselliseksi tämän hetken liiketoiminnassa. Vastaajat näkivät tilanteen muuttuvan 5-10 vuoden kuluttua ja saavutettavuudesta tulevan erittäin merkityksellistä tulevaisuudessa.

Digipalvelulaki velvoittaa vain osaa toimijoista. Saavutettavuuden merkitys on kuitenkin kasvussa myös yrityksissä, joita laki ei velvoita. Saavutettavuus tuo digipalvelujen ääreen uusia asiakkaita eli heitä, joille digipalvelujen käyttö on aiemmin ollut vaikeaa tai mahdotonta. Myös hakukoneet löytävät tiedon paremmin saavutettavilta sivuilta. Yli miljoona suomalaista tarvitsee saavutettavuuden huomioimista päivittäin, mutta sen lisäksi lähes kaikille tulee elämässään tilanteita, joissa siitä on hyötyä (esimerkiksi tekstitys auttaa, kun videon ääniä ei kuule hälyisässä tilassa).

Kyselyssä saavutettavuuden soveltamisen esteiksi nähtiin osaamisvaje, puutteelliset taloudelliset resurssit, tai muut syyt kuten aikataulupaineet ja asiakkaiden ymmärtämättömyys saavutettavuuden hyödyistä. Ilahduttavasti osa vastaajista totesi myös, etteivät he tunnista esteitä soveltamiselle. Enemmistö vastaajista arvioi, että heidän henkilöstöllään on jonkin verran osaamista saavutettavuuteen liittyen. Saavutettavuuskoulutusta tai -osaamista toivotaan eniten saavutettavuustyökaluista ja -arvioinnista sekä saavutettavuuden huomioimisesta tuotekehityksessä. Vastaajat kaipaisivat tietoa myös eri käyttäjäryhmien tarpeiden huomioimisesta, saavutettavuuden velvoittavuudesta ja uusista lakipykälistä.

Erilaiset digitaaliset palvelut ovat isossa roolissa opetuksessa kaikilla kouluasteilla lapsista aikuisiin. Tuottamalla saavutettavia opetusteknologiaratkaisuja edistetään oppijoiden tasavertaista mahdollisuutta osallistua oppimiseen. Esteenä ei saa olla heikentynyt kuulo, värisokeus, motoriset haasteet tai muut vastaavat vaikeudet. Siksi onkin ensisijaisen tärkeää, että opetusteknologioiden kehittäjille tarjotaan mahdollisuuksia lisätä osaamista saavutettavuuteen liittyen.

Kirjoittajat
Piia Keihäs ja Sara Vihinen, Suomen eOppimiskeskus ry

Artikkeli julkaistu ensimmäisen kerran SeOppi-lehdessä 1/22

Opetusteknologian trendejä kestävän tulevaisuuden ehdoilla

Artikkelit, Julkaisut, , , ,

Digitaalisen opetusteknologian trendit ovat tällä hetkellä niin monipuoliset, ettei kaikkeen edes tarvitse yrittää mukaan. Paletista voi olla käyttöön elementtejä, jotka sopivat omiin ajankäytön mahdollisuuksiin ja budjettiin.

Ehkä suurin taustamurros tai megatrendi on kestävän tulevaisuuden (ketu) ajattelun rantautuminen myös oppilaitoksiin. Ilmastokriisin kiihtymisen myötä välttämättömyydestä tulee hyve. Ketu vaikuttaa suoraan niin opetukseen kuin sen sisältöihin, työn tekemisen ja oppimisen muotoihin sekä työmatkoihin, logistiikkaan ja energiansäästöratkaisuihin.

Viime vuosina onkin yleistynyt oppilaitosten hiilijalanjälkitesti eli päästövähennyslaskelma. Siinä kartoitetaan organisaation kaikki päästöt sekä energiankulutus rakennuksista tapahtumiin ja työmatkoista jätteisiin (SYKLI.fi ja Arene.fi). Tulosten perusteella arvioidaan, mitkä toimenpiteet ovat vaikkapa nopeimmin vaikuttavimpia ja edullisimpia, ja toimenpiteet priorisoidaan lähivuosille.

Laskelman tuloksia voidaan hyödyntää monipuolisesti opetuksessa materiaaleina. Voidaan käyttää raakadataa, tuloksia ja havaintoja joko ryhmätöihin tai keskusteluun.

Kestävän tulevaisuuden tavoitteet taas ohjaa osaltaan opetusteknologisia ratkaisuja: hankitaanko kiertotaloutta tukevia laitteita, ovatko pilvipalvelut energiasyöppöjä tai hankkiiko oppilaitos aurinkopaneeleja ja hyödyntää niitä myös opetuksessa.

Digitaalisuus itsessään ei ole välttämättä ympäristöystävällistä. Esimerkiksi tekoälyjen epäonnistunut kouluttaminen tuhlaa valtavasti energiaa turhaan. Toisaalta, monet opetusteknologian nykytrendit ovat digitaalisia, koska niiden avulla voidaan tehdä asioita mielekkäämmin ja tehokkaammin sekä vapauttaa aikaa tärkeämpiin tehtäviin.

Tämänhetkiset trendit kietoutuvat vielä epämääräisen Web 3.0 – eli semanttisen webin käsitteen ympärille. Www-selaimen keksijän Tim Berners-Leen ja W3C:n mukaan “Semanttinen web tarjoaa yleisen kehysympäristön, joka mahdollistaa datan jakamisen ja uudelleenkäyttämisen yli sovellus-, yritys- ja yhteisörajojen”.

Hieman yksinkertaistettuna dataa voidaan yhdistellä, kierrättää, jalostaa ja rikastaa yhä helpommin eri verkkopalveluiden välillä automaattisesti. Enää ei tarvita ohjelmointiosaamista aiempaan verrattuna. Dataa yhdistämällä saadaan uutta informaatiota, nettipalvelut räätälöityvät käyttäjille ja palveluita, kuten oppimisympäristöjä, voidaan kehittää oppimisanalytiikan avulla.

Web 3.0 -kehityksen ytimessä ovat esimerkiksi chattibotit ja algoritmit sekä robotiikka, oppimisanalytiikka, verkkopalveluiden avoimet rajapinnat (API) ja data sekä adaptiiviset oppimisympäristöt. Kullakin näillä on oma roolinsa eri tilanteissa.

Oppilaitokselta aletaankin kaivata kyvykkyyttä arvioida eri välineitä ja niiden soveltuvuutta. Osa kyvykkyystaitoja onkin löytää tietoa ja kokemuksia netin keskusteluryhmistä, kollegoilta, tapahtumista, raporteista ja nettiarvioinneista.

Tässä kohden moni oppilaitoksen työntekijä saattaa huokaista: ei ole aikaa tällaiseen. Yhtenä ratkaisuna on käyttää kotimaista opetusalan valmisalustojen kirjoa, kuten Howspace, Seppo ja ThingLink. Ne toki maksavat, mutta alkuvaiheen käytön voi rahoittaa hankkeella. Alustoilla on yleensä myös aktiivinen käyttäjäyhteisö, joilta voi kysyä perusasioita, tai pyytää demon, jolloin aikaa arviointiin kuluu vähemmän.

Lisäksi alustat ovat skaalautuvia eikä isoja budjetointeja tarvitse miettiä heti. Välinettä voi testata pienellä oppija- ja kollegaporukalla ja palveluun voi liittää asteittain koko oppilaitoksen.

Keskustelevat käyttöliittymät ovat joukko teknologioita, joiden ydin on ihmisen ja koneen vuorovaikutuksessa. Näitä ovat esimerkiksi chattibotit ja pienet sosiaaliset robotit, joiden kanssa voi harjoitella vaikkapa kieltenoppimista ja työharjoittelun vuorovaikutustilanteita.

Tekoälyt ja algoritmit ovat keskeinen osa Web 3.0:aa. Valmisratkaisujen käyttöönotto ja ylläpito on silti edelleen aikaavievää ja kallista. Näköpiirissä on kuitenkin kaksi vaihtoehtoa algoritmeista kiinnostuneille.

Valtiovarainministeriön tekoäly-ohjelma AuroraAI:n tavoitteena on luoda kansallinen julkissektorin chattibotti-verkosto. Se tarjoaisi sekä tiedonhakua että asiointia niin valtion kuin kunnan organisaatioille.

Yksittäinen oppilaitos voi liittyä AuroraAI-verkostoon, jos oma kunta on liittynyt. Tällöin tarjoutuu helposti saataville valtavat suomalaiset tietovarannot, joita voi käyttää opetuksessakin.

Toisena tapana on avoimen lähdekoodin Rasa, jota myös AuroraAI-verkosto suunnittelee chattibottien alustaksi. Rasa edellyttää ohjelmoijaa, mutta sen avulla oppilaitos saa täysin räätälöivän tekoälyn kaupallisia tuotteita edullisemmin.

Mobiliteetti on kasvava trendi ja arkikäyttö on jo arviolta jo kuudenkymmenen prosentin luokkaa kaikesta netinkäytöstä. Läppäreillä ja isoilla näytöillä on toki edelleen käyttötilanteensa.

Käytännössä esimerkiksi oppimateriaalien on hyvä skaalautua mobiililaitteille. Kokonaisuuksia on työläämpi hahmottaa pieneltä näytöltä. Toisaalta mobiliteetti mahdollistaa rikkaamman opetuksen ja vuorovaikutuksen, kuten kuvien, piirrosten ja ääninäytteiden lähettämisen sekä osallistavien äppien käytön kuten Mentimeter.

Netin yhteistyöskentelytilat kehittyvät ripeästi, osin koronan myötä. Niitä käytetään työyhteisöissä, mutta kasvavassa määrin myös opetuksessa. Esimerkkeinä Flinga, Howspace, Miro, Mural ja Padlet. Osa näistä on maksuttomia peruskäytössä.

Yksi keskeisimmistä opetusteknologian trendeistä on edellämainittujen teknologioiden luova yhdistely toisiinsa ja olemassaolevaan. Digitaalisuus on kuin muovailuvahaa. Sovelluksia voi hankkia valmiina ja niitä voi yhdistellä toisiinsa Web 3.0:n hengessä APIen avulla. Esimerkkinä kännyn Google Fit -sovellus lähettää botille keräämänsä päivän aktiviteettitiedot. Botti hakee myös merkinnät opiskelu- tai työkalenterista.

Sitten botti katsoo, kuinka paljon aikaa kului päivän aktiviteetteihin, ja ehdottaa huomiselle kalenteriin sopivia aikoja ja liikuntatavoitetta. Botti voi myös katsoa viimeaikaisia aktiviteetteja, ja ehdottaa tiettyä aktiviteettia.

Digitaalisen opetusteknologian rajana on oikeastaan vai mielikuvitus – sekä GDPR eli tietosuoja. Jälkimmäisen rooli korostuu sitä enemmän, mitä pidemmälle digitalisaatiossa edetään.

Oppilaitoksilta aletaan kaivata myös oppimisanalytiikan ja algoritmien etiikkaa sekä kaikkien asianosaisten äänen kuulemista kehittämistyössä ja digipalveluiden käyttöönotossa. Digitaalisuus tuo näkyväksi ja pohdiskeluun myös arvot – miten ne huomioidaan digiarjessa?

Kirjoittaja
Kari A. Hintikka

Kuva
Image by pch.vector on Freepik

Vieraskynä julkaistu ensimmäisen kerran SeOppi-lehdessä 1/22

Hybridityö ja tunteet yhdistyivät Elovalkeilla

Artikkelit, Julkaisut, , ,

Elokuun helteisessä iltapäivässä etsimme tulukset kaapeistamme ja kokoonnuimme yhdessä Elovalkeille. Tapahtuma järjestettiin yhdessä Howspace Oy:n kanssa heidän yhteisöalustallaan. Puhujakattaukseen kuuluivat tänä vuonna Jukka Lehtoranta (Suomen eOppimiskeskus ry), Jenni Laurikainen (Howspace Oy), Katri Viippola (Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varma), Riikka Hagman (Xoompoint Oy), Hanna Vuorikoski (Tietoevry Suomi) sekä Sarri Kukkonen (Seppo.io).

Onko hybridityö utopiaa vai dystopiaa ja miten sujuu perehdytys hybridiaikana

Suomen eOppimiskeskus ry:n Jukka Lehtoranta haastoi kuulijoita miettimään hybridityöhön liitettyjä ennakkokäsityksiä, mielikuvia, mahdollisuuksia ja haasteita. Elovalkeiden osallistujista suurin osa koki hybridityön sopivan itselleen, näki hybridityön kustannustehokkaana ja työhyvinvointia parantavana työtapana. Toisaalta osallistujat ilmaisivat huolensa yhteisöllisyyden puutteesta, yrityskulttuurin rakentamisesta sekä itsensä johtamisen vaikeudesta.

Jukan jälkeen esiintymislavan otti haltuun Jenni Laurikainen, People Operations & Culture co-lead, Howspace Oy:stä. Jennin puheenvuorossa osallistujille esitettiin nelikenttä hybridityöhön liittyen. Kentässä olivat mukana osallisuus, vuorovaikutus, tiedon saavutettavuus ja vertaisoppiminen. Elovalkeiden osallistujien mukaan parhaiten jo osataan vuorovaikutus ja eniten haasteita on tiedon saavutettavuudessa. Puheenvuorosta nousi esille myös työntekijän huomioiminen ihmisenä ja työyhteisöön sisälle pääseminen. Howspace Oy:llä onkin käytössä Buddy-mentoriohjelma, jossa uudet työntekijät saavat heti yrityksestä luottokaverin alkuun pääsemiseksi.

Luottamus luo tyytyväisyyttä ja onnistumisia

Katri Viippola on HR:n ja viestinnän johtajana Keskinäisellä työeläkevakuutusyhtiö Varmalla Hänen ydinsanomansa oli, että hybridityön onnistuminen vaatii tunteen, että johonkin tai johonkuhun voi luottaa. Katri käytti puheessaan termiä “etukenoluottamus”, jota avasi tarkoittamaan luottamuskehää, jossa työnantaja luottaa työntekijään, mikä lisää luottamusta työyhteisöön, ja palaa lisääntyneenä luottamuksena työntekijöille. Katri kuitenkin korosti puheenvuorossaan, että luottamuksen kasvu edellyttää hyvää johtamista ja tehtävien määrittelyä niin, että kaikki työntekijät tuntevat tehtävänsä sekä työnsä tarkoituksen ja pystyvät toimimaan itsenäisesti tämän raamin puitteissa.

Tietoevry Suomen HR-johtaja Hanna Vuorikoski kertoi, että heidän organisaatiossaan hybridityötavat olivat käytössä jo ennen koronaa, joten Tietoevryllä oli hyvä lähtötilanne pandemian alkaessa. Hanna kertoi myös, että Tietoevryllä tällä hetkellä työntekijät saavat itse valita mistä tekevät työnsä eikä etä- tai toimistotyöskentelyyn liity pakkoja. Hannakin nosti omassa puheenvuorossaan luottamuksen tärkeyden: tyytyväinen työntekijä kokee tulevansa luotetuksi. Tulevaisuuden työelämän teeseihin kuuluivat myös mm. työyhteisön ylläpitäminen ja henkilöstön kouluttaminen.

Hybridimallinen digioppiminen ja pelillisyyden hyödyntäminen

Xoompoint Oy:n toimitusjohtaja Riikka Hagman kertoi esimerkin kautta, miten hybridimallia oli hyödynnetty heidän asiakkaansa Meyer Turun telakalla. Telakalle oli toteutettu tulityökoulutus 17:llä eri kielellä hybridisti. Koulutus koostui verkko-opetuksesta, hitsausharjoituksista sekä erilaisesta muusta aineistoista, joita telakalla oli esillä eri kielillä. Koulutus voidaan laskea erittäin onnistuneeksi, koska telakalla selvittiin ennätykselliset 575 päivää ilman palonalkuja.

Viimeisen puheevuoron piti Sarri Kukkonen, joka toimii Customer Success Managerina Seppo.io:lla. Sarrin innostus peliaiheeseen oli käsinkosketeltavaa. Sarrin mukaan oppimista tapahtuu helpoiten, kun siihen liitetään positiivinen tunnekokemus. Positiivinen tunnekokemus voidaan saavuttaa mm. pelaamisen sytyttämän ilon ja hauskuuden kautta. Puheenvuoron jälkeen teki heti mieli ehdottaa peli-iltaa työkavereiden kanssa.

Itse päätapahtuman jälkeen osa porukasta jäi vielä loppuhiilloksille keskustelemaan ja verkostoitumaan. Keskustelua olisi varmasti riittänyt loppuillaksi, joten laitetaan harkintaan, tehdäänkö Elovalkeista kaksipäiväinen tapahtuma. Mahtavat puhujat ja tapahtuman osallistujat saivat Elovalkeiden liekit hipomaan taas taivasta.

Elovalkeat: https://eoppimiskeskus.fi/ajankohtaista/elovalkeat/

Kirjoittajat
Piia Keihäs ja Sara Vihinen, Suomen eOppimiskeskus ry

Kuvat
Unsplash

Artikkeli julkaistu ensimmäisen kerran SeOppi-lehdessä 1/22

Ammatin oppiminen entistä hybridimpänä

Artikkelit, Julkaisut, , , ,

Hybridiopetuksen ja -työskentelyn taidot ja tavat -hankkeessa tutkimme teknologian tuomia mahdollisuuksia työpaikalla järjestettävän koulutuksen toteuttamiseksi. Tavoitteenamme on työpaikoilla järjestettävän koulutuksen tuettu, ohjattu ja mahdollisimman virtaviivainen toteutus.

Olemme kehittämässä mallia, jossa aloitusjakson jälkeen opettaja käy työpaikalla ainoastaan 3-4 kuukauden välein, ja opiskelija hankkii osaamista oppilaitoksen tiloissa vain niissä henkilökohtaistetuissa sisällöissä, joita ei ole mahdollista viedä hänen työpaikalleen. Uutena tärkeänä osana koulutusmallia on työpaikkaohjaajien kouluttaminen ohjaus- ja vuorovaikutustaitojen sekä uusien teknologioiden hyödyntämiseen. Uutta on myös työpaikkakohtainen sopiminen siitä, milloin ja miten opiskelija osallistuu oppilaitoksen järjestämään hybridikoulutukseen omalta työpaikaltaan ilman että tuotanto häiriintyy.

Kattokamera hallin katossa.
Lähikuva Pintakillan kattorakenteisiin kiinnitetystä kauko-ohjattavasta kamerasta.

Ammatin opettamisessa käytännön työmenetelmien opetus on se, joka vaikeimmin vertautuu olemassa olevien yleissivistävän ja korkeakoulutuksen opetuksen malleihin. Sen sijaan monessa käsityöharrastuksessa videokirjastot ovat arkipäivää, ja työvaiheen katsominen hidastettuna yhä uudelleen on jopa työnopastajaa helpompi keino oppia uusia tekniikoita.

Näyttö, jonka ruutu on jaettu neljään näkymään.
Pintakillan työsalin ylänurkassa on neljän suuren näytön kokonaisuus. Näyttöjä voi käyttää yksittäin tai niiden yhdistetyssä näkymässä voi esittää yhtä suurta kuvaa esim. työvaiheen yksityiskohdista.

Ammattiopisto Tavastiassa parhaat kokemukset on Pintakillan työsalissa olevasta kattokamerasta, jonka tarkkaa kuvaa voi samaan aikaan striimata verkkoon ja työsalin seinällä olevalle valtavalle monitorille. Laitteen kuvakulmaa ja zoomausta ohjataan tabletilta, mikä vaatii opettajan lisäksi erillisen operaattorin kuvaustilanteeseen.

Syksyn aikana vastaavaa järjestelyä on tarkoitus testata salkkuun pakattavalla webinaarikalustolla, jotta opetusta ei tarvitsisi järjestää työsalin kameroiden ulottuvilla olevalla alueella, vaan sitä voitaisiin striimata esim. työpaikoilta.

Valikkonäkymä, jossa voi valita kolmesta eri kamerasta. Valikon alla esikatselu kameran antamasta kuvasta.
Koko kamerajärjestelmää, näyttöjä ja verkkoon lähtevää striimiä hallinnoidaan selkeällä käyttöliittymällä tabletilta.

Ensimmäiset kokemukset ovat tuottaneet pohdintaa kuvakulmista, opetettavan asian olennaisesti näkyvistä kohdista (esim. kädenliikkeet, kameran sijoittelu tilassa), toimivasta verkkoyhteydestä, opettajien ja katsojien vuorovaikutuksesta usein meluisassa ympäristössä, langattomien osasten akkujen kestosta ja kaluston pölynsietokyvystä.

Tekniset haasteet uskomme kokeiluilla saavamme haltuun. Sen jälkeen haasteeksi jää oppimisen kulttuurin muuttaminen ja keinot pitää etäosallistujat aktiivisina ja yhdenvertaisina opiskeluryhmän jäseninä.

Kirjoittajat
lehtorit Anu Konkarikoski ja Jari Välkkynen, Ammattiopisto Tavastia

Kuvat
Jari Välkkynen, Ammattiopisto Tavastia

Artikkeli julkaistu ensimmäisen kerran SeOppi-lehdessä 1/22.

Sähkön säästöä ja vihreää valoa muutokselle

Artikkelit, Julkaisut,

Tällä hetkellä kestävä kehitys liittyy kaikkeen ja kaikki liittyy kestävään kehitykseen. On vaikea löytää elämän kenttiä, joita aihepiiri ei koskettaisi tavalla tai toisella. Aihe on kuuma peruna, vai pitäisikö sanoa erittäin nopeasti kuumeneva pallo (tai pääte), niin opetusteknologiassa, ohjelmistokehityksessä kuin tietoturvankin saralla. Kestävä ja kehitys ovat kuitenkin sanaparina kiinnostava yhtälö, sillä sanathan ovat jopa toistensa vastakohtia. Jos jokin on jo kestävää, tarvitseeko sitä enää kehittää? Ja jos jokin tarvitsee kehitystä, voiko se pohjimmiltaan olla kestävää?

Olemme tuudittautuneet siihen, että tapamme elää on ollut aivan tarpeeksi kestävää tähänkin asti, miksi siis muuttaa hyväksi koettua kaavaa. Toisaalta väittämä on ainakin osin vanhahtava oletus. Tosiasiassa olemme jo omin silmin nähneet, miten elinympäristömme on hälyttävässä muutoksen tilassa kohti kuumaa tulevaisuutta, jonka arvaamattomuus tulee koskettamaan maailmanlaajuisesti. Tärkeää on lisäksi huomioida, että olemme hyvin eriarvoisessa asemassa eri puolilla planeettaa suhteessa ilmastonmuutokseen. Kestävän kehityksen kysymykset ovat siten myös vastuukysymyksiä. Valitettavasti ne keillä olisi aikaa ja varaa ratkoa ilmastonmuutoksen ongelmia, tuntuvat edelleen valuttavan ja ulkoistavan ongelmat esimerkiksi ennennäkemättömien jätevuorien muodossa juuri niille alueille maailmassa, joilla ilmastonmuutoksesta jo kärsitään ja tullaan kärsimään kaikkein eniten.

Olemme tottuneet kehittymään, jopa niinkin pitkälle ja kiireellä, että olemme luoneet aivan uudenlaisia ongelmia, joita kellään ei pian ole varaa tai aikaa käsitellä. Siksi jokaisen meistä on hyvä tarkastella omia kulutuskäytäntöjämme myös tietotekniikan saralla. Omien resurssiemme hallinta on samalla energiatehokkuuden hallintaa, jossa materiaalivirrat ja arvokkaat raaka-aineet hyödynnetään elinkaarensa alusta loppuun saakka sekä palautetaan mahdollisuuksien mukaan takaisin kiertoon. Opetusteknologian, ohjelmistokehityksen ja tietoturvan saralla ymmärretään kyllä hyvin kehityksen tarve yhdenvertaisessa koulutuksessa, kiinnostavien sovellusten työstämisessä sekä alati kasvavia kyberuhkia silmällä pitäen. Mutta monesti kestävyys jää tästä yhtälöstä vain ikään kuin kauniiksi muistoksi lähimetsästä, joka kaavoitettiin uuden asuinalueen tieltä.

Kuten tarve säilyttää palanen luontoa omalla asuinalueellaan, kestävässä kehityksessäkin tärkeää on säilyttää tunne siitä, että asioille on mahdollista tehdä jotakin. Mahdollisuus luoda jotakin kestävää ja kuitenkin samalla kehittyä, sekä oppia uutta ja muuttaa vallitsevia olosuhteita. Kestävä muutos on jotakin, johon pistämme omat taitomme ja mielemme mukaan, mietimme kokonaisuutta. Otamme itsemme lisäksi huomioon toiset ihmiset, luonnon, yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja sosiaalisen saavutettavuuden. Yhden ihmisen maailmankuva ei voi olla kestävä, jos se tarkoittaa sukupuuttoa sadalle muulle. Eikä sadankaan ihmisen maailmankuva ole kestävä, jos se johtaa satojentuhansien häviämiseen kauniilta, ainutlaatuiselta palloltamme.

Muutos on varmaa ja kun ympäristö muuttuu, myös kriteerimme kestävyydelle muuttuvat. Tästä johtuen se, mikä ennen oli hyvää ja toimivaa, ei välttämättä ole sitä enää jos se on ristiriidassa ympäristön muuttumisen kanssa. Kestävyys on kestävää vain kun se on tarpeeksi taipuisaa ja joustavaa kehittymään.

Näytä vihreää valoa näillekin

Laitehankinnat:

  • Mieti, tarvitsetko todella uusimman ja viimeisimmän version? 
  • Selvitä paikallisen laitekierrätyksen mahdollisuudet. 
  • Vanhat laitteet ovat raaka-aineiden aarreaitta, kiikuta ne takaisin kiertoon!

Laitteiden käyttö:

  • Optimoi virransäästö, sammuta koneet ja yhteyspisteet kun niitä ei käytetä.
  • Älypuhelimen voi asettaa öisin lentotilaan.
  • Irrota turhat laitteet sähköverkosta.
  • Opetusteknologia

Opetusteknologiat:

  • Ota ohjelmistonkehityksessä elinkaariajattelu käyttöön jo suunnitteluvaiheessa.
  • Huomioi päivitettävyys, tarkoituksenmukaisuus ja kulutehokkuus datansiirrossa ja pilvipalveluissa.
  • Tutustu vihreään koodaamiseen.
  • Ohjelmistojen käyttäjänä suosi palveluja, jotka ottavat kestävän kehityksen huomioon omissa tuotteissaan ja käytännöissään.

Datansiirto:

  • Optimoi/skaalaa kuvat ja videot
  • Vältä turhat lataukset
  • Suosi paikallisia wifi-asemia mobiiliverkon sijaan

Ilmastoahdistus:

  • Epätoivon sijaan rohkaistu ja innostu kaikesta uraauurtavasta teknologiasta, jonka avulla elää toivo kestävämmästä huomisesta.
  • Nauti lähimetsästä ja luonnosta. Silitä kissaa, koiraa tai vauvan poskea kun sinulla on siihen mahdollisuus.

Kirjoittaja
Juulia Puukari

Kolumni julkaistu ensimmäisen kerran SeOppi-lehdessä 1/22