Avainsana-arkisto: opetusteknologiat

Oppiminen kuuluu kaikille – saavutettavuuskyselyn tuloksia

Toteutimme keväällä 2022 saavutettavuuskyselyn opetusteknologioita kehittäville organisaatioille. Kyselyllä kartoitettiin, miten saavutettavuus on huomioitu teknologiaratkaisuissa sekä organisaatioiden saavutettavuusasenteita. Kyselyyn vastasi 16 organisaatiota.

Saavutettavuudella tarkoitetaan yleisesti sitä, että verkkosivut ja muut digitaaliset sisällöt ovat kaikkien käytettävissä riippumatta henkilön fyysisistä, henkisistä tai muista rajoitteista. Tällöin verkkopalvelua tai sisältöä voidaan käyttää monella erilaisella päätelaitteella ja verkkoselaimella, sekä tarvittaessa myös apuvälineiden avulla. Saavutettava palvelu on myös sisällöllisesti ymmärrettävä ja helposti omaksuttava.

Kyselymme mukaan saavutettavuus huomioidaan organisaatioissa vaihtelevasti. Osassa saavutettavuusvaatimukset pidettiin AA-tasolla, kun taas osassa oli keskitytty vain joihinkin saavutettavuuden osa-alueisiin. Osalla organisaatioista oli tarkat suunnitelmat saavutettavuuden suhteen ja he käyttivät ulkopuolista apua saavutettavuuden toteuttamisessa. Reilusti yli puolet vastaajaorganisaatioista kertoi pilotoineensa tuotteensa saavutettavuutta aitojen käyttäjien kanssa. Saman verran kertoi tuotteensa olevan saavutettavuusarvioitu. Enemmistö oli kerännyt palautetta tuotteensa saavutettavuudesta.

Saavutettavuustyö on siis pitkäjänteistä digipalvelujen parantamista, uudenlaista ajattelutapaa ja yhteistyötä, jossa voittajia ovat sekä toimijat että käyttäjät. Työ tuskin tulee koskaan kokonaan valmiiksi, kehitettävää löytyy aina. Siksi onkin tärkeää päästä alkuun ja saavutettavuuspalautteen kerääminen, saavutettavuustestaus sekä saavutettavuuden suunnittelu ovat hyviä lähtökohtia.

Hiukan yli puolet kyselymme vastaajista koki saavutettavuuden jonkin verran merkitykselliseksi tämän hetken liiketoiminnassa. Vastaajat näkivät tilanteen muuttuvan 5-10 vuoden kuluttua ja saavutettavuudesta tulevan erittäin merkityksellistä tulevaisuudessa.

Digipalvelulaki velvoittaa vain osaa toimijoista. Saavutettavuuden merkitys on kuitenkin kasvussa myös yrityksissä, joita laki ei velvoita. Saavutettavuus tuo digipalvelujen ääreen uusia asiakkaita eli heitä, joille digipalvelujen käyttö on aiemmin ollut vaikeaa tai mahdotonta. Myös hakukoneet löytävät tiedon paremmin saavutettavilta sivuilta. Yli miljoona suomalaista tarvitsee saavutettavuuden huomioimista päivittäin, mutta sen lisäksi lähes kaikille tulee elämässään tilanteita, joissa siitä on hyötyä (esimerkiksi tekstitys auttaa, kun videon ääniä ei kuule hälyisässä tilassa).

Kyselyssä saavutettavuuden soveltamisen esteiksi nähtiin osaamisvaje, puutteelliset taloudelliset resurssit, tai muut syyt kuten aikataulupaineet ja asiakkaiden ymmärtämättömyys saavutettavuuden hyödyistä. Ilahduttavasti osa vastaajista totesi myös, etteivät he tunnista esteitä soveltamiselle. Enemmistö vastaajista arvioi, että heidän henkilöstöllään on jonkin verran osaamista saavutettavuuteen liittyen. Saavutettavuuskoulutusta tai -osaamista toivotaan eniten saavutettavuustyökaluista ja -arvioinnista sekä saavutettavuuden huomioimisesta tuotekehityksessä. Vastaajat kaipaisivat tietoa myös eri käyttäjäryhmien tarpeiden huomioimisesta, saavutettavuuden velvoittavuudesta ja uusista lakipykälistä.

Erilaiset digitaaliset palvelut ovat isossa roolissa opetuksessa kaikilla kouluasteilla lapsista aikuisiin. Tuottamalla saavutettavia opetusteknologiaratkaisuja edistetään oppijoiden tasavertaista mahdollisuutta osallistua oppimiseen. Esteenä ei saa olla heikentynyt kuulo, värisokeus, motoriset haasteet tai muut vastaavat vaikeudet. Siksi onkin ensisijaisen tärkeää, että opetusteknologioiden kehittäjille tarjotaan mahdollisuuksia lisätä osaamista saavutettavuuteen liittyen.

Kirjoittajat
Piia Keihäs ja Sara Vihinen, Suomen eOppimiskeskus ry

Artikkeli julkaistu ensimmäisen kerran SeOppi-lehdessä 1/22

Opetusteknologian trendejä kestävän tulevaisuuden ehdoilla

Digitaalisen opetusteknologian trendit ovat tällä hetkellä niin monipuoliset, ettei kaikkeen edes tarvitse yrittää mukaan. Paletista voi olla käyttöön elementtejä, jotka sopivat omiin ajankäytön mahdollisuuksiin ja budjettiin.

Ehkä suurin taustamurros tai megatrendi on kestävän tulevaisuuden (ketu) ajattelun rantautuminen myös oppilaitoksiin. Ilmastokriisin kiihtymisen myötä välttämättömyydestä tulee hyve. Ketu vaikuttaa suoraan niin opetukseen kuin sen sisältöihin, työn tekemisen ja oppimisen muotoihin sekä työmatkoihin, logistiikkaan ja energiansäästöratkaisuihin.

Viime vuosina onkin yleistynyt oppilaitosten hiilijalanjälkitesti eli päästövähennyslaskelma. Siinä kartoitetaan organisaation kaikki päästöt sekä energiankulutus rakennuksista tapahtumiin ja työmatkoista jätteisiin (SYKLI.fi ja Arene.fi). Tulosten perusteella arvioidaan, mitkä toimenpiteet ovat vaikkapa nopeimmin vaikuttavimpia ja edullisimpia, ja toimenpiteet priorisoidaan lähivuosille.

Laskelman tuloksia voidaan hyödyntää monipuolisesti opetuksessa materiaaleina. Voidaan käyttää raakadataa, tuloksia ja havaintoja joko ryhmätöihin tai keskusteluun.

Kestävän tulevaisuuden tavoitteet taas ohjaa osaltaan opetusteknologisia ratkaisuja: hankitaanko kiertotaloutta tukevia laitteita, ovatko pilvipalvelut energiasyöppöjä tai hankkiiko oppilaitos aurinkopaneeleja ja hyödyntää niitä myös opetuksessa.

Digitaalisuus itsessään ei ole välttämättä ympäristöystävällistä. Esimerkiksi tekoälyjen epäonnistunut kouluttaminen tuhlaa valtavasti energiaa turhaan. Toisaalta, monet opetusteknologian nykytrendit ovat digitaalisia, koska niiden avulla voidaan tehdä asioita mielekkäämmin ja tehokkaammin sekä vapauttaa aikaa tärkeämpiin tehtäviin.

Tämänhetkiset trendit kietoutuvat vielä epämääräisen Web 3.0 – eli semanttisen webin käsitteen ympärille. Www-selaimen keksijän Tim Berners-Leen ja W3C:n mukaan “Semanttinen web tarjoaa yleisen kehysympäristön, joka mahdollistaa datan jakamisen ja uudelleenkäyttämisen yli sovellus-, yritys- ja yhteisörajojen”.

Hieman yksinkertaistettuna dataa voidaan yhdistellä, kierrättää, jalostaa ja rikastaa yhä helpommin eri verkkopalveluiden välillä automaattisesti. Enää ei tarvita ohjelmointiosaamista aiempaan verrattuna. Dataa yhdistämällä saadaan uutta informaatiota, nettipalvelut räätälöityvät käyttäjille ja palveluita, kuten oppimisympäristöjä, voidaan kehittää oppimisanalytiikan avulla.

Web 3.0 -kehityksen ytimessä ovat esimerkiksi chattibotit ja algoritmit sekä robotiikka, oppimisanalytiikka, verkkopalveluiden avoimet rajapinnat (API) ja data sekä adaptiiviset oppimisympäristöt. Kullakin näillä on oma roolinsa eri tilanteissa.

Oppilaitokselta aletaankin kaivata kyvykkyyttä arvioida eri välineitä ja niiden soveltuvuutta. Osa kyvykkyystaitoja onkin löytää tietoa ja kokemuksia netin keskusteluryhmistä, kollegoilta, tapahtumista, raporteista ja nettiarvioinneista.

Tässä kohden moni oppilaitoksen työntekijä saattaa huokaista: ei ole aikaa tällaiseen. Yhtenä ratkaisuna on käyttää kotimaista opetusalan valmisalustojen kirjoa, kuten Howspace, Seppo ja ThingLink. Ne toki maksavat, mutta alkuvaiheen käytön voi rahoittaa hankkeella. Alustoilla on yleensä myös aktiivinen käyttäjäyhteisö, joilta voi kysyä perusasioita, tai pyytää demon, jolloin aikaa arviointiin kuluu vähemmän.

Lisäksi alustat ovat skaalautuvia eikä isoja budjetointeja tarvitse miettiä heti. Välinettä voi testata pienellä oppija- ja kollegaporukalla ja palveluun voi liittää asteittain koko oppilaitoksen.

Keskustelevat käyttöliittymät ovat joukko teknologioita, joiden ydin on ihmisen ja koneen vuorovaikutuksessa. Näitä ovat esimerkiksi chattibotit ja pienet sosiaaliset robotit, joiden kanssa voi harjoitella vaikkapa kieltenoppimista ja työharjoittelun vuorovaikutustilanteita.

Tekoälyt ja algoritmit ovat keskeinen osa Web 3.0:aa. Valmisratkaisujen käyttöönotto ja ylläpito on silti edelleen aikaavievää ja kallista. Näköpiirissä on kuitenkin kaksi vaihtoehtoa algoritmeista kiinnostuneille.

Valtiovarainministeriön tekoäly-ohjelma AuroraAI:n tavoitteena on luoda kansallinen julkissektorin chattibotti-verkosto. Se tarjoaisi sekä tiedonhakua että asiointia niin valtion kuin kunnan organisaatioille.

Yksittäinen oppilaitos voi liittyä AuroraAI-verkostoon, jos oma kunta on liittynyt. Tällöin tarjoutuu helposti saataville valtavat suomalaiset tietovarannot, joita voi käyttää opetuksessakin.

Toisena tapana on avoimen lähdekoodin Rasa, jota myös AuroraAI-verkosto suunnittelee chattibottien alustaksi. Rasa edellyttää ohjelmoijaa, mutta sen avulla oppilaitos saa täysin räätälöivän tekoälyn kaupallisia tuotteita edullisemmin.

Mobiliteetti on kasvava trendi ja arkikäyttö on jo arviolta jo kuudenkymmenen prosentin luokkaa kaikesta netinkäytöstä. Läppäreillä ja isoilla näytöillä on toki edelleen käyttötilanteensa.

Käytännössä esimerkiksi oppimateriaalien on hyvä skaalautua mobiililaitteille. Kokonaisuuksia on työläämpi hahmottaa pieneltä näytöltä. Toisaalta mobiliteetti mahdollistaa rikkaamman opetuksen ja vuorovaikutuksen, kuten kuvien, piirrosten ja ääninäytteiden lähettämisen sekä osallistavien äppien käytön kuten Mentimeter.

Netin yhteistyöskentelytilat kehittyvät ripeästi, osin koronan myötä. Niitä käytetään työyhteisöissä, mutta kasvavassa määrin myös opetuksessa. Esimerkkeinä Flinga, Howspace, Miro, Mural ja Padlet. Osa näistä on maksuttomia peruskäytössä.

Yksi keskeisimmistä opetusteknologian trendeistä on edellämainittujen teknologioiden luova yhdistely toisiinsa ja olemassaolevaan. Digitaalisuus on kuin muovailuvahaa. Sovelluksia voi hankkia valmiina ja niitä voi yhdistellä toisiinsa Web 3.0:n hengessä APIen avulla. Esimerkkinä kännyn Google Fit -sovellus lähettää botille keräämänsä päivän aktiviteettitiedot. Botti hakee myös merkinnät opiskelu- tai työkalenterista.

Sitten botti katsoo, kuinka paljon aikaa kului päivän aktiviteetteihin, ja ehdottaa huomiselle kalenteriin sopivia aikoja ja liikuntatavoitetta. Botti voi myös katsoa viimeaikaisia aktiviteetteja, ja ehdottaa tiettyä aktiviteettia.

Digitaalisen opetusteknologian rajana on oikeastaan vai mielikuvitus – sekä GDPR eli tietosuoja. Jälkimmäisen rooli korostuu sitä enemmän, mitä pidemmälle digitalisaatiossa edetään.

Oppilaitoksilta aletaan kaivata myös oppimisanalytiikan ja algoritmien etiikkaa sekä kaikkien asianosaisten äänen kuulemista kehittämistyössä ja digipalveluiden käyttöönotossa. Digitaalisuus tuo näkyväksi ja pohdiskeluun myös arvot – miten ne huomioidaan digiarjessa?

Kirjoittaja
Kari A. Hintikka

Kuva
Image by pch.vector on Freepik

Vieraskynä julkaistu ensimmäisen kerran SeOppi-lehdessä 1/22

Ammatin oppiminen entistä hybridimpänä

Hybridiopetuksen ja -työskentelyn taidot ja tavat -hankkeessa tutkimme teknologian tuomia mahdollisuuksia työpaikalla järjestettävän koulutuksen toteuttamiseksi. Tavoitteenamme on työpaikoilla järjestettävän koulutuksen tuettu, ohjattu ja mahdollisimman virtaviivainen toteutus.

Olemme kehittämässä mallia, jossa aloitusjakson jälkeen opettaja käy työpaikalla ainoastaan 3-4 kuukauden välein, ja opiskelija hankkii osaamista oppilaitoksen tiloissa vain niissä henkilökohtaistetuissa sisällöissä, joita ei ole mahdollista viedä hänen työpaikalleen. Uutena tärkeänä osana koulutusmallia on työpaikkaohjaajien kouluttaminen ohjaus- ja vuorovaikutustaitojen sekä uusien teknologioiden hyödyntämiseen. Uutta on myös työpaikkakohtainen sopiminen siitä, milloin ja miten opiskelija osallistuu oppilaitoksen järjestämään hybridikoulutukseen omalta työpaikaltaan ilman että tuotanto häiriintyy.

Kattokamera hallin katossa.
Lähikuva Pintakillan kattorakenteisiin kiinnitetystä kauko-ohjattavasta kamerasta.

Ammatin opettamisessa käytännön työmenetelmien opetus on se, joka vaikeimmin vertautuu olemassa olevien yleissivistävän ja korkeakoulutuksen opetuksen malleihin. Sen sijaan monessa käsityöharrastuksessa videokirjastot ovat arkipäivää, ja työvaiheen katsominen hidastettuna yhä uudelleen on jopa työnopastajaa helpompi keino oppia uusia tekniikoita.

Näyttö, jonka ruutu on jaettu neljään näkymään.
Pintakillan työsalin ylänurkassa on neljän suuren näytön kokonaisuus. Näyttöjä voi käyttää yksittäin tai niiden yhdistetyssä näkymässä voi esittää yhtä suurta kuvaa esim. työvaiheen yksityiskohdista.

Ammattiopisto Tavastiassa parhaat kokemukset on Pintakillan työsalissa olevasta kattokamerasta, jonka tarkkaa kuvaa voi samaan aikaan striimata verkkoon ja työsalin seinällä olevalle valtavalle monitorille. Laitteen kuvakulmaa ja zoomausta ohjataan tabletilta, mikä vaatii opettajan lisäksi erillisen operaattorin kuvaustilanteeseen.

Syksyn aikana vastaavaa järjestelyä on tarkoitus testata salkkuun pakattavalla webinaarikalustolla, jotta opetusta ei tarvitsisi järjestää työsalin kameroiden ulottuvilla olevalla alueella, vaan sitä voitaisiin striimata esim. työpaikoilta.

Valikkonäkymä, jossa voi valita kolmesta eri kamerasta. Valikon alla esikatselu kameran antamasta kuvasta.
Koko kamerajärjestelmää, näyttöjä ja verkkoon lähtevää striimiä hallinnoidaan selkeällä käyttöliittymällä tabletilta.

Ensimmäiset kokemukset ovat tuottaneet pohdintaa kuvakulmista, opetettavan asian olennaisesti näkyvistä kohdista (esim. kädenliikkeet, kameran sijoittelu tilassa), toimivasta verkkoyhteydestä, opettajien ja katsojien vuorovaikutuksesta usein meluisassa ympäristössä, langattomien osasten akkujen kestosta ja kaluston pölynsietokyvystä.

Tekniset haasteet uskomme kokeiluilla saavamme haltuun. Sen jälkeen haasteeksi jää oppimisen kulttuurin muuttaminen ja keinot pitää etäosallistujat aktiivisina ja yhdenvertaisina opiskeluryhmän jäseninä.

Kirjoittajat
lehtorit Anu Konkarikoski ja Jari Välkkynen, Ammattiopisto Tavastia

Kuvat
Jari Välkkynen, Ammattiopisto Tavastia

Artikkeli julkaistu ensimmäisen kerran SeOppi-lehdessä 1/22.

Sähkön säästöä ja vihreää valoa muutokselle

Tällä hetkellä kestävä kehitys liittyy kaikkeen ja kaikki liittyy kestävään kehitykseen. On vaikea löytää elämän kenttiä, joita aihepiiri ei koskettaisi tavalla tai toisella. Aihe on kuuma peruna, vai pitäisikö sanoa erittäin nopeasti kuumeneva pallo (tai pääte), niin opetusteknologiassa, ohjelmistokehityksessä kuin tietoturvankin saralla. Kestävä ja kehitys ovat kuitenkin sanaparina kiinnostava yhtälö, sillä sanathan ovat jopa toistensa vastakohtia. Jos jokin on jo kestävää, tarvitseeko sitä enää kehittää? Ja jos jokin tarvitsee kehitystä, voiko se pohjimmiltaan olla kestävää?

Olemme tuudittautuneet siihen, että tapamme elää on ollut aivan tarpeeksi kestävää tähänkin asti, miksi siis muuttaa hyväksi koettua kaavaa. Toisaalta väittämä on ainakin osin vanhahtava oletus. Tosiasiassa olemme jo omin silmin nähneet, miten elinympäristömme on hälyttävässä muutoksen tilassa kohti kuumaa tulevaisuutta, jonka arvaamattomuus tulee koskettamaan maailmanlaajuisesti. Tärkeää on lisäksi huomioida, että olemme hyvin eriarvoisessa asemassa eri puolilla planeettaa suhteessa ilmastonmuutokseen. Kestävän kehityksen kysymykset ovat siten myös vastuukysymyksiä. Valitettavasti ne keillä olisi aikaa ja varaa ratkoa ilmastonmuutoksen ongelmia, tuntuvat edelleen valuttavan ja ulkoistavan ongelmat esimerkiksi ennennäkemättömien jätevuorien muodossa juuri niille alueille maailmassa, joilla ilmastonmuutoksesta jo kärsitään ja tullaan kärsimään kaikkein eniten.

Olemme tottuneet kehittymään, jopa niinkin pitkälle ja kiireellä, että olemme luoneet aivan uudenlaisia ongelmia, joita kellään ei pian ole varaa tai aikaa käsitellä. Siksi jokaisen meistä on hyvä tarkastella omia kulutuskäytäntöjämme myös tietotekniikan saralla. Omien resurssiemme hallinta on samalla energiatehokkuuden hallintaa, jossa materiaalivirrat ja arvokkaat raaka-aineet hyödynnetään elinkaarensa alusta loppuun saakka sekä palautetaan mahdollisuuksien mukaan takaisin kiertoon. Opetusteknologian, ohjelmistokehityksen ja tietoturvan saralla ymmärretään kyllä hyvin kehityksen tarve yhdenvertaisessa koulutuksessa, kiinnostavien sovellusten työstämisessä sekä alati kasvavia kyberuhkia silmällä pitäen. Mutta monesti kestävyys jää tästä yhtälöstä vain ikään kuin kauniiksi muistoksi lähimetsästä, joka kaavoitettiin uuden asuinalueen tieltä.

Kuten tarve säilyttää palanen luontoa omalla asuinalueellaan, kestävässä kehityksessäkin tärkeää on säilyttää tunne siitä, että asioille on mahdollista tehdä jotakin. Mahdollisuus luoda jotakin kestävää ja kuitenkin samalla kehittyä, sekä oppia uutta ja muuttaa vallitsevia olosuhteita. Kestävä muutos on jotakin, johon pistämme omat taitomme ja mielemme mukaan, mietimme kokonaisuutta. Otamme itsemme lisäksi huomioon toiset ihmiset, luonnon, yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja sosiaalisen saavutettavuuden. Yhden ihmisen maailmankuva ei voi olla kestävä, jos se tarkoittaa sukupuuttoa sadalle muulle. Eikä sadankaan ihmisen maailmankuva ole kestävä, jos se johtaa satojentuhansien häviämiseen kauniilta, ainutlaatuiselta palloltamme.

Muutos on varmaa ja kun ympäristö muuttuu, myös kriteerimme kestävyydelle muuttuvat. Tästä johtuen se, mikä ennen oli hyvää ja toimivaa, ei välttämättä ole sitä enää jos se on ristiriidassa ympäristön muuttumisen kanssa. Kestävyys on kestävää vain kun se on tarpeeksi taipuisaa ja joustavaa kehittymään.

Näytä vihreää valoa näillekin

Laitehankinnat:

  • Mieti, tarvitsetko todella uusimman ja viimeisimmän version? 
  • Selvitä paikallisen laitekierrätyksen mahdollisuudet. 
  • Vanhat laitteet ovat raaka-aineiden aarreaitta, kiikuta ne takaisin kiertoon!

Laitteiden käyttö:

  • Optimoi virransäästö, sammuta koneet ja yhteyspisteet kun niitä ei käytetä.
  • Älypuhelimen voi asettaa öisin lentotilaan.
  • Irrota turhat laitteet sähköverkosta.
  • Opetusteknologia

Opetusteknologiat:

  • Ota ohjelmistonkehityksessä elinkaariajattelu käyttöön jo suunnitteluvaiheessa.
  • Huomioi päivitettävyys, tarkoituksenmukaisuus ja kulutehokkuus datansiirrossa ja pilvipalveluissa.
  • Tutustu vihreään koodaamiseen.
  • Ohjelmistojen käyttäjänä suosi palveluja, jotka ottavat kestävän kehityksen huomioon omissa tuotteissaan ja käytännöissään.

Datansiirto:

  • Optimoi/skaalaa kuvat ja videot
  • Vältä turhat lataukset
  • Suosi paikallisia wifi-asemia mobiiliverkon sijaan

Ilmastoahdistus:

  • Epätoivon sijaan rohkaistu ja innostu kaikesta uraauurtavasta teknologiasta, jonka avulla elää toivo kestävämmästä huomisesta.
  • Nauti lähimetsästä ja luonnosta. Silitä kissaa, koiraa tai vauvan poskea kun sinulla on siihen mahdollisuus.

Kirjoittaja
Juulia Puukari

Kolumni julkaistu ensimmäisen kerran SeOppi-lehdessä 1/22

Hankkeen ITK-esitys: Kaikilla on oikeus oppia – opetusteknologiat saavutettavaksi

Nykypäivänä erilaiset digitaaliset palvelut ovat isossa roolissa opetuksessa kaikilla kouluasteilla lapsista aikuisiin. Tuottamalla saavutettavia opetusteknologiaratkaisuja edistetään oppijoiden tasavertaista mahdollisuutta osallistua oppimiseen. Oppimismahdollisuuden esteenä ei saa olla heikentynyt kuulo, värisokeus, motoriset haasteet tai muut vastaavat vaikeudet.

Esityksessä esiteltiin saavutettavuuskyselyn ja -haastatteluiden tuloksia. Kysely on toteutettu kevään 2022 aikana ja siihen ovat vastanneet suomalaiset opetusteknologiaa kehittävät yritykset ja muut tahot.

Esityksen diapakan voit katsoa alta.

Hankkeen ITK-esitys: Opi ammatti hybridikoulutuksena työpaikalla

ESR-hankkeessa kehitetään mallia, jossa opettaja käy työpaikalla ainoastaan 3-4 kk välein, ja opiskelija hankkii osaamista oppilaitoksen tiloissa vain niissä henkilökohtaistetuissa sisällöissä, joita ei ole mahdollista viedä hänen työpaikalleen.

ITK-foorumiesityksen aikana toteutettiin demo, jossa ITK:ssa paikalla oleva opettaja simuloi työpaikkaohjaajan roolia ja oppilaitoksessa striimaava opettaja toimii oppilaitoksen roolissa.

Esityksen diapakan näet alta.

Teksti: #HOThybridi: teknologiailtapäivä ja tapahtuma-aika. Oikealla hankkeen logo ja kiukuroita ja pisteitä kuvaamassa bittiavaruutta.

Save the date! #HOThybridi: Teknologiailtapäivä 22.11.

Hankkeemme järjestää tiistaina 22.11.2022 klo 13-16 verkkotapahtuman hybridiopetusratkaisuista. Pääsemme yhdessä tutustumaan erilaisiin teknisiin tapoihin järjestää hybridiopetusta.

Ratkaisuitaan tulevat esittelemään mm. Edukai Remote ServicesLinkki avautuu uuteen ikkunaan., PraecomLinkki avautuu uuteen ikkunaan., AteaLinkki avautuu uuteen ikkunaan. ja KonftelLinkki avautuu uuteen ikkunaan..

Pistä kalenteriin varaus tuolle päivälle, ettet missaa tätä tapahtumaa! Tapahtuma on kaikille avoin ja maksuton, joten tätä tietoa saat jakaa vapaasti.

Ilmoittaudu mukaan linkistä ja vinkkaa kaverillekin!

Teksti: #HOThybridi: teknologiailtapäivä ja tapahtuma-aika. Oikealla hankkeen logo ja kiukuroita ja pisteitä kuvaamassa bittiavaruutta.

HOT-työpaja Tampereella 31.8.2022

Syksyn 2022 ensimmäinen HOT-työpaja vietettiin Tampereella Crazy Townin työskentelytiloissa. Kuten hankkeeseen kuuluu, osa oli paikan päällä ja osa Zoom-palvelun kautta hybridifiiliksen takaamiseksi.

Yhteisen aamupalan jälkeen siirryttiin heti asiaan. Keskustelu syveni nopeasti ja mietimme yhdessä mm. mitä taitoja hyvän hybriditilaisuuden toteuttamiseen tarvitaan. Vaatimuslista kasvoikin melkoiseksi: tarvitaan hyviä vuorovaikutustaitoja, osallistujien aktivoimista, tietoteknisiä taitoja, esiintymistaitoja, läsnäoloa yms…

Neljä henkilöä tietokoneilla kokoushuoneessa. Taustalla iso tietokoneruutu.

Erilaisten osallistujien aktivoiminen aiheutti paljon jatkokeskustelua. Mikkien aukaiseminen tuppaa olemaan hankalaa diginatiiveillekin, joten kuinka saada henkilö, joka ei ole päivittäinen tietokoneen käyttäjä, avaamaan Zoomissa mikkinsä yleisön edessä. Hybriditilaisuuden vetäjän pitäisi onnistua luomaan turvallinen tila, jotta kaikki osallistujat uskaltaisivat osallistua omalla äänellään. Tämä ei ole mikään helppo tehtävä.

Näitä kaikkia ideoita ja ohjeita kerätään hankkeen tuloksena syntyvään koulutuspakkiin. Koulutuspakin runko on jo alkanut muodostua ja sisällöt rakentuvat rungon ympärille. Koulutuspakin muotoa ei ole vielä kiveen hakattu, koska vaihtoehtoja on niin monia. Kotitehtäväksi tuli kaikille miettiä, mikä muoto olisi juuri tälle hankkeelle paras.